Tarinat

Joulumieli hukassa, osa 2

Posted by Ihmeipanat | joulukuu 23rd, 2014 | No responses

 

Aamulla Saara heräsi ennen muita. Hän hipsi alakertaan ja nappasi keittiön tiskipöydältä yhden neljästä hyasintista ja kiikutti sen naapuriin, Leevin oven taakse. Sitten hän kipitti takaisin kotiin ja laittoi Leeville tekstarin: “Kukka ovella, operaatio Tonttupartio alkanut.”

Aamupäivällä Viivi soitti: äiti on töissä. Saara ja Leevi lähtivät Viivin luo. Ensi töikseen lapset ottivat viikkorahoja mukaansa ja menivät kauppaan. He päättivät lopulta ostaa valmista piparitaikinaa. Sitten he palasivat Viivin luo.

 

Leipominen sujui kuin leikki ja lapset saivat pian piparit uuniin. He päättivät paistumista odotellessaan pelata tietokoneella. He havahtuivat vasta, kun vieno savun haju leijui Viivin huoneeseen.

“Mikä tää haju on? Laitoitko munakellon soimaan?”, Saara kysyi Leeviltä.

“Öö – mä luulin että Viivi laittoi”, Leevi vastasi.

Kaikki kolme ryntäsivät pystyyn ja juoksivat keittiöön. He törmäsivät sankkaan savupilveen juuri, kun keittiön palohälytin pärähti soimaan.

“Apua!”, Viivi panikoi. “Miten me saadaan toi huuto sammumaan? Äiti saa tietää!”

“Se hiljenee, jos saadaan savu hälvenemään”, Leevi tiesi.

“Okei, siinä mä voin auttaa”, Saara rauhoitti.

Hän sulki silmänsä, keskittyi – ja alkoi mielikuvitella. Saaran ripset alkoivat kasvaa. Ne venyivät pituutta ja kasvoivat tuuheutta, kunnes Saaran ripset olivat kuin kaksi suurta viuhkaa. Kun Saara alkoi räpyttää, ripsien aikaansaama tuuli pyöritti isku iskulta savun kiehkuroiksi, pakotti nurkkiin ja lopulta ulos Viivin ja Leevin avaamista ikkunoista.

Saara räpytti yhä kovempaa, ja savu hälveni nopeasti. Palohälytin lakkasi huutamasta ja kaikki rauhoittui. Mutta piparit olivat auttamattomasti pilalla.

 

Kun Viivin luona oli saatu siivottua ja roskat vietyä, Saara lähti kotiin. Siellä oli täysi mylläkkä päällä. Kaikki tuntuivat etsivän jotain.

“Mitä nyt?”, Saara ihmetteli.

“Yksi mummin hyasinteista on hävinnyt. Niitä oli neljä, mutta nyt enää kolme”, isä selitti.

“Onko sillä väliä? Kai sitä nyt kolmellakin pärjää”, Saara puuskahti. Aikuiset aina jaksoivat vaahdota pienestä.

“Ei ne olleet meille. Mummi oli viemässä niitä sukulaisten haudoille joulukukiksi”, isä selitti.

Glup. Sitä Saara ei ollut tullut ajatelleeksi. Hän hipsi nopeasti huoneeseensa.

“En ymmärrä”, Saara kuuli ovensa läpi mummin äänen. “No, täytyy huomenna ostaa uusi”, hän totesi lopulta.

 

Illalla Saara, Teemu, Konsta, äiti, isä, mummi ja vaari olivat kaikki menossa Leevin perheen luo joulutortuille ja glögille. Saara ja Teemu jättäytyivät jälkeen.

“Me tullaan ihan kohta!”, he huikkasivat. “Leevi halusi lainata yhden jutun, me haetaan vaan se…”

“Nopeasti sitten”, äiti vannotti. “Meitä odotetaan.”

Saara ja Teemu juoksivat takaisin sisälle ja kaivoivat nopeasti luuttutarvikkeet esille. Suunnitelmana oli siivota vessat ja kylpyhuone äidin yllätykseksi. Mutta aikaa oli vähän.

“Täällä on vaikka kuinka monta pesuainepulloa”, Teemu mietti. “Mistä mä tiedän, millä pestään vessan lattiat?”

“Otat jonkun nyt nopeasti! Ei sillä nyt niin väliä voi olla”, Saara hoputti.

“Totta. Tässä lukee yleispesuaine. Se käy varmasti”, Teemu päätti, ja nappasi pullon mukaansa.

“Ota sä yläkerta niin mä otan alakerran”, Teemu lateli.

“Okei. Mitä mä teen?”, Saara kysyi.

“Pesuainetta lattiaan ja luututaan. Tossa on sulle ämpäri”, Teemu ohjeisti.

Teemu ruikki yläkerran vessan lattialle pesuainetta ja lähti alakertaan siivoamaan. Saara kasteli luutun ämpärissä ja alkoi hieroa pesuainetta kaakeleihin. Pesuaine alkoi vaahdota. Mitä enemmän Saara hankasi, sitä valkoisemmaksi lattia muuttui. Saara yritti huuhdella luuttua, mutta vesi sai vain pesuaineen kuplimaan enemmän.

“Teeeeemuuuu!!”, Saara huusi.

“Mä tiedän!”, kuului vastaus alakerrasta. “Tää ei ole lattianpesuainetta!!”

 

“Käytä talouspaperia”, Teemu huohotti. Hän oli juossut portaat ylös Saaran luo ja ojensi paperirullaa kynnyksen yli. “Mä sain kuivattua alakerran näillä. Ja pidä kiirettä.”

Kaksi talouspaperirullaa myöhemmin, lattiat oli kuivattu ja Saara ja Teemu pääsivät lopulta Leeville.

“Mikä ihme teillä kesti?”, äiti ja isä moittivat.

“Noo, me…”, Teemu aloitti, mutta äiti keskeytti.

“Arvatkaa mitä? Olipa jännä löytää mummin hyasintti täältä Leevin olohuoneesta!” Äiti piti merkitsevän tauon ja katseli tiukasti Teemua ja Saaraa.

“Ette sattuisi tietämään, miten se on seikkaillut tänne meidän tiskipöydältä?”

“Hkrhm.. E-ei, ei. Ei. Ei mitään aavistusta”, lapset yskivät posket punoittaen.

“Jaha, vai niin”, äiti huokasi. “Joka tapauksessa, me lähdetään nyt kotiin.”

 

Iltapesulla Saaraa masensi. Tonttupartio oli epäonnistunut! Mikään ei ollut mennyt suunnitelmien mukaan. Piparit olivat palaneet, siivouksesta tuli sotkua ja kukkakin nökötti taas alakerrassa tiskipöydällä.

Kun Saara lopulta oli kömpimässä sänkyyn, hänen puhelimensa piippasi. Viesti oli Jonnelta: “Pieleen meni. Kerron huomenna.”

”Voi itku”, Saara huokasi, ja nukahti.

Vastaa