Tarinat

Kevätjuhla, osa 1

Posted by Ihmeipanat | toukokuu 22nd, 2015 | No responses

 

 

Oli kaunis lauantaiaamu. Kesä oli alkamassa, sen saattoi ihan haistaa.

Oli kevätjuhlapäivä. Äidit, isät, siskot ja veljet olivat kerääntyneet koululle juhlasaliin. Yleisö kuhisi jo malttamattomana ja odotti juuri sen oman mussukan esitystä.

 

Lavan takana, lapset valmistautuivat juhlaan. Kohenneltiin rooliasuja, harjoiteltiin viimeisiä vuorosanoja, otettiin oikeat paikat jonossa.

 

Vanhemmat istuivat yleisössä kameroiden akut ladattuina ja muistikortit tyhjinä. Kun salin valoja pimennettiin, puhelimet ja kamerat nostettiin silmien eteen – ja esitys saattoi alkaa.

Esirippu avautui ja Saaran isoveli, Teemu, astui lavalle. Teemu toimi esityksen juontajana, vanhana mestaritonttuna. Juhlien seremoniamestarina hän kuulutti kaikki ohjelmanumerot lavalle.

 

Tänä vuonna teemaksi oli otettu tontut. Tarkemmin sanottuna metsäntontut. Kuvaamataidon opettaja oli keksinyt, että värjäämällä joulunäytelmän tonttuhatut ja -asut, saatiin kätevästi esiintymisasut myös kevätjuhlaan. Samalla säästyi rahaa opettajien vuosittaiseen kesäretkeen.

Näytelmän päätteeksi, koulun orkesterin oli vielä määrä pitää konsertti. Lapsetkin olivat innoissaan – he olivat harjoitelleet esityksiä varten koko kevään. Saara, Leevi ja Jonne olivat mukana tonttunäytelmän tanhunumerossa, Viivi soitti orkesterissa huilua.

 

– Hyvät naiset ja herrat, Teemu lausui juhlavasti.

– Tänään pääsettekin seuraamaan harrrrvinaista ilakointia, näes, metsätonttujen juhannusjuhlat ovat juuri alkamassa… Teemu kumarsi.

 

Esitys alkoi hyvin. Ensimmäinen ohjelmanumero oli tonttukuorojen kilpalaulanta. Vihreähattuiset metsätontut ja harmaahattuiset staditontut ottivat toisistaan mittaa, laulaen kesäisiä ralleja vuoron perään. Muutamien vanhempien oppilaiden esittämän tonttuvitsikimaran jälkeen oli Saaran luokan vuoro esittää tanssinumeronsa, ”Juhannustanhu”, jossa tonttulapset tanssivat juhannussalon ympärillä. Salko oli todellisuudessa puukäsitöissä veistelty keppi, jota Teemu piti tanssin ajan pystyssä.

 

– Ja viimeisenä – vaan ei vähäisimpänä – Tomera Tonttuposse esittää meille perinteisen Tontturäpin! Teemu kuulutti lavalle näytelmän viimeisen esiintyjän.

 

Tonttunäytelmän huipentuma oli 1A-luokan poikien ”Tontturäppi”. Pojat ottivat paikkansa lavalla ja asettuivat alkuasentoihinsa. He olivat valmistautuneet esitykseensä katselemalla kolme kuukautta rap-videoita ja ottamalla oppia niiden tyylistä ja eleistä. Ja nyt, he olivat valmiita. Kaikilla oli aurinkolasit, ja tonttulakkien alta pilkistivät lippikset. Muutama oli jopa lainannut äidiltään ketjuja ja sormuksia saadakseen esitykseen mahdollisimman aidon tunnelman.

 

Räppääjät odottivat musiikin alkamista. Ja odottivat. Ja odottivat. Mitään ei kuulunut. Teemu kuikuili kulisseihin päin nähdäkseen, mikä oli hätänä. Hän näki taustamusiikista vastaavan musiikinopettajan koputtelevan CD-soitinta hädissään. Opettaja taputteli sen kylkiä, availi ja sulki luukkua, paineli nappuloita. Ei mitään vaikutusta. Pikku-räppärit vilkuilivat toisiaan ja yleisöä hermostuneina. Heidän viileytensä alkoi karista. Muutama alahuulikin jo värisi.

 

Teemu päätti toimia. Hän sulki silmänsä, keskittyi ja alkoi mielikuvitella. Pian kurkusta kajahti jykevä biitti, jonka rytmi täytti juhlasalin nurkat. Pikkutonttuihin tuli oitis eloa. Musiikinopettaja nosti päätään yllättyneenä. Hän katseli kiemurtelevia ja elehtiviä räppääjiä, naputteli taas hetken soitinta, kuulosteli musiikkia ja vilkuili ympärilleen. Hän pyöritti päätään epäuskoisena.

Vastaa