Tarinat

Lyödäänkö vetoa?

Posted by Ihmeipanat | huhtikuu 9th, 2015 | No responses

 

– Nyt äkkiä, äkkiä, se tulee! Ovenraossa vahdissa ollut Viivi hoputti muita.

 

Opettajan pöydän ympärillä parveilleet lapset hajaantuivat silmänräpäyksessä omille paikoilleen. Jälkeen jäi vain litimäräksi kasteltu sieni, jonka lapset olivat huolellisesti asetelleet keskelle opettajan tuolia.

Tästä tulisi hauskaa. 

Lapset kihertelivät jännittyneinä ja odottivat opettajan tuloa. Askeleet käytävässä lähestyivät nopeasti. Vihdoin opettaja astui luokkaan. Hän käveli suoraan pöytänsä luokse ja jäi sen taakse seisomaan.

 

– Hyvää huomenta, luokka! Opettaja hymyili.

– Hyväää huoomenta, lapset vastasivat kuorossa.

Lapset vaihtoivat vaivihkaa katseita ja liikehtivät levottomasti. Joku tyrskähti.

Opettaja oli jo pöydän luona, eikä ollut huomannut sientä. Milloin hän istuisi?

 

– Olettepas te hermostuneen oloisia, opettaja ihmetteli.

– Mikä teitä vaivaa?

– Perjantai varmaan, Jonne ehätti pelastamaan tilannetta.

– Pidätkö nyt nimenhuudon?

– Hmm… Tänään on torstai… Opettaja hieroi leukaansa mietteliäänä.

Hän kumartui eteenpäin ja oli laskeutumassa tuolilleen. Hänen takapuolensa hipoi jo märkää sientä… Aika hidastui, lapset pidättivät hengitystään. Onnistuisiko pila? Suuttuisiko ope?

 

– Ai niin! Opettaja huudahti äkkiä. Hän nousi pystyyn ja suoristi selkänsä.

Pettynyt huokaus suhisi luokassa.

– Minun piti sanoa teille, että ensi viikolla on matematiikan koe.

 

Opettaja käveli taululle ja kirjoitti ylös kokeen päivämäärän ja koealueen.

– Sivut 64-111. Voitte harjoitella kokeeseen tekemällä lisätehtäviä.

 

Hän palasi taas pöytänsä ääreen ja katsoi alas.

– Mikäs tämä on? Opettaja kysyi, nostaen hitaasti vettä tippuvan taulusienen tuoliltaan ja roikotti sitä korkealla.

Opettajan katse kiersi luokassa, syyllisiä etsien. Kukaan ei vastannut, kaikki vain tuijottelivat seiniä, ikkunoita, lattiaa. Pulpetin kantta.

– Jaaha. Itsekseen siihen tullut. Jännä.

 

Opettaja heitti märän sienen oven vieressä olevaan lavuaariin ja pyyhkäisi kädellään ylimääräiset vedet tuoliltaan, ennenkuin istui alas. Hän katsoi taas luokkaa.

– Hyvä yritys, hän naureskeli.

– Muistan kyllä, miten itsekin koulussa keksin jos jonkinlaista jekkua opettajien pään menoksi. Mutta minä en ole noin helppo huijattava. Ehen. Minua ette pääse yllättämään.

 

– Ai ei päästä vai? Luokka innostui.

– Varmasti päästään! Lyödäänkö vetoa? Luokasta huudeltiin.

– No, te voitte yrittää. Mutta ette tule onnistumaan, opettaja sanoi itsevarmasti. Liiankin itsevarmasti.

Lapset iskivät silmää toisilleen. Haaste oli heitetty, tämä ei jäisi tähän.

 

– Noniin lapset, nyt sitten rauhoitutaan ja otetaan äidinkielenkirjat esille, opettaja patisti.

Lasten kaivellessa pulpettejaan, ovelta kuului koputus. Ovi aukesi ja rehtori viittoili opettajan hetkeksi käytävään.

– Ottakaa parit ja alkakaa lukea ääneen kappaleen 8 keskustelua, tulen heti takaisin, opettaja ohjeisti.

 

Lapset katsoivat toisiaan. Uusi tilaisuus oli tullutkin nopeammin kuin olisi osattu toivoakaan.

Muut avasivat kirjansa ja alkoivat lukea, mutta Leevi… Leevi sulki silmänsä, keskittyi – ja alkoi mielikuvitella. Hän puikkelehti matalana pulpettien välistä ja opettajan pöydän takaa lavuaarille ja nappasi taulusienen. Se oli edelleen litimärkä. Hän kiipesi ketterästi ylös ovenkarmia. Ovi oli raollaan ja opettaja ihan oven raossa.

– Mikä rapisee? Opettaja kysyi ja kääntyi katsomaan sisälle luokkaan.

Mutta hän näki vain keskittyneesti lukevia lapsia.

Kun mitään epäilyttävää ei näkynyt, opettaja kääntyi takaisin rehtorin puoleen.

Leevi asetti märän sienen raollaan olevan oven päälle, opettajan pään kohdalle. Hän tasapainotti sen huolellisesti, ettei se lähtisi liikkeelle ennen aikojaan. Sitten hän kiipesi alas ja palasi paikalleen istumaan.

 

Melkein heti, kun Leevi oli saanut kirjan taas eteensä, opettaja palasi luokkaan. Kun hän avasi oven, kylmä, vettä tippuva möhkäle losahti suoraan hänen niskaansa ja jäi paidan kaulukseen törröttämään.

– Uaaaahh! Opettaja huusi, puoliksi säikähdyksestä, puoliksi inhosta.

Hän tempaisi sienen käteensä, mutta onnistui vain puristamaan vedet paidankauluksestaan sisään. Opettajan siinä puhistessa, luokan perältä kuului:

– Tämä oli ensimmäinen…

Vastaa