Tarinat

Mummo trampoliinilla, osa 1

Posted by Ihmeipanat | toukokuu 7th, 2015 | No responses

 

– Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan… Teemu, Saara ja Konsta lauloivat äitienpäivän aamuna.

 

Oikeastaan isä lauloi Konstan puolesta, mutta Konsta huitoi pulleilla käsillään innoissaan tahtia. Teemu kantoi tarjotinta. Lapset olivat isän kanssa kattaneet äidille herkkuaamiaisen: croissantteja, mansikoita, viinirypäleitä – ja sitä kallista tuoremehua, josta äiti tykkäsi. Itsetehdyt kortit oli aseteltu kauniisti lautasen viereen pystyyn. Teemulla oli ollut täysi työ tasapainotella tarjotin portaita ylös kaatamatta niitä matkalla.

Äiti venytteli näyttävästi ja ihaili yllätystään. Kun kortit oli luettu, kaikki kiipesivät sänkyyn ja herkut laitettiin jakoon. Kaikki saivat osansa – mutta äiti vähän enemmän.

 

Aiemmin viikolla isä oli luvannut, että sunnuntaina pystytettäisiin pihalle vihdoin trampoliini. Lapset olivat kinunneet pystytystä jo viikkoja, mutta isän mielestä piti odottaa sen verran pitkälle kevääseen, ettei lunta enää varmasti sataisi. Tai ainakaan todennäköisesti. Paljoa. Mutta nyt se päivä oli vihdoin tullut. Pystytystalkoisiin oli kutsuttu myös Leevi vanhempineen, sillä serkusparven mummo oli tulossa äitienpäivän kunniaksi kahville.

Teemu, Saara ja Leevi hyppivät malttamattomina trampoliinin vieressä, kun isä vielä kiinnitteli turvaverkon viimeisiä lenkkejä paikoilleen.

 

– Jokojokojokojoko? He mankuivat.

– Olkaa hyvät, isä hymyili ja raotti verkkoa.

 

Lapset ryntäsivät trampoliinille ja hyppivät ja pomppivat sydämensä kyllyydestä. Teemu opetti Leeville ja Saaralle voltteja. Osa onnistui, osa ei.

 

– Saako tulla mukaan? Kuului läheltä tuttu ääni.

– Mummo!! Lapset huusivat yhdestä suusta ja rynnivät kilpaa halaamaan mieluisaa vierasta.

– No moi moi, mummo nauroi.

– Mahtava trampoliini teillä. Uskaltaisinkohan minäkin koittaa?

– Joojoo, mummo! Mee hyppimään! Huusivat kaikki kolme yhteen ääneen.

 

Mummo kiipesi trampoliinille. Hän aloitti varovasti, ihan pienillä hypyillä. Nekin kutittivat mahasta ja mummoa kikatutti. Pikkuhiljaa hänen rohkeutensa kasvoi ja hypyt tulivat korkeammiksi. Mitä kovempaa mummo innostui hyppimään, sitä kovempaa hän hihkui ja nauroi.

 

– Tee voltti! Teemu huusi.

– Huhuu, en minä osaa! Mummo vastusteli.

– Tee nyt! Yritä edes! Ei se ole vaikeaa! Lapset maanittelivat.

 

Mutta ei mummo kuullut. Hän hyppi ja pomppi kuin hurmoksessa. Yhä korkeammalle… ja korkeammalle… ja korkeammalle…

Lapset katsoivat toisiaan ja iskivät silmää.

 

– Olisi tosi kiva nähdä mummo tekemässä voltteja, Saara kuiskasi.

– Niin olisi, hymyilivät Teemu ja Leevi takaisin.

 

Saara sulki silmänsä, keskittyi – ja alkoi mielikuvitella. Ripset kasvoivat ja Saara alkoi räpyttää. Räpyttää kovaa. Tuuli pyöri trampoliinin ympärillä ja sai sen tärisemään. Puuska kiipesi turvaverkkoa ylös ja tarttui hyppivään mummoon. Mummo heitti voltin!

 

– Hihii! Mummo kiljui.

– Minä osasin!

 

Tuuli hyppyytti ja kieputti mummoa ympäri uudestaan ja uudestaan. Pyöritti ja pomputti. Ja mummo vain kiekui ja kikatti.

Sitten mummo hyppäsi oikein korkealle ja Saara päätti koittaa triplavolttia. Hän kiihdytti räpytyksensä oikein superkovaksi antaakseen mummolle kunnon vauhdit. Ja mummo lensi…. Korkeassa kaaressa suojaverkon yli.

Vastaa