Saara, Leevi, Viivi, Jonne ja muu luokka oli kokoontunut koulun juhlasaliin. Muutaman tunnin päästä alkaisi vappudisko, johon koko koulun oppilaat olivat tulossa. Saaran luokan tehtävänä oli koristella sali diskokuntoon.

• Tuossa on serpentiinit, tuossa ilmapallot ja tuossa vappuhuiskat ja -hyrrät, opettaja luetteli ja osoitteli suuria pahvilaatikoita seinän vieressä.
• Peilipallo on jo ripustettu, mutta muuten tämä on nyt teidän vastuulla. Teillä on kaksi tuntia aikaa koristella sali.

Opettaja lähti järjestelemään buffettia ja sulki oven perässään.

• Olen keittiössä, jos on joku hätä, hän huikkasi oven raosta.

• Näitä ilmapalloja on varmaan sata pussia! Jonne huudahti penkoessaan opettajan osoittamia pahvilaatikoita.
• Niin on näitä serpentiinejäkin, Viivi huokasi.
• Miten me edes ehditään ripustaa nää kaikki? Lapset miettivät.
• No ei auta. Kuoritaan ensin serpentiinit paketeistaan ja puhalletaan ilmapallot. Ja sitten ripustetaan kaikki yhdessä kerralla, Saara ehdotti.

Suunnitelma kuulosti kaikista hyvältä, joten lapset ryhtyivät hommiin.

Tytöt aloittivat serpentiineistä, pojat ilmapalloista. Sitten tytöt siirtyivät auttamaan poikia. Lopulta kaksikymmentäkaksi lasta istui jumppasalin lattialla, posket ja silmät pullollaan puhaltamassa. Se oli raskasta puuhaa, eikä sujunut kovin nopeasti. Naamat punaisina ja hikisinä, pallot täyttyivät yksi kerrallaan. Vähitellen lattia peittyi ilmapalloista. Kun viimeiseenkin ilmapalloon oli lopulta saatu napsautettua solmu, opettaja astui sisään.

• Joko te olette valmiina? Opettaja kysyi.

Hän katseli ympärilleen. Kaikkialla lojui ilmapalloja ja serpentiinirullia, mutta mitään ei ollut ripustettu.

• Ovet avataan vieraille viiden minuutin kuluttua! Mitä te olette täällä tehneet kaksi tuntia! Opettaja säikähti.
• Minun pitää vielä mennä hakemaan booli, mutta nyt vauhtia. Siivoatte sen, mitä ehditte, että tanssijat mahtuvat edes sisään. Koristelun täytyy nyt jäädä, opettaja hätäili.

Läkähtyneet lapset jäivät lattialle istumaan opettajan kaikottua.

• Mitä nyt tehdään? Leevi kysyi.
• Tosi tylsää, jos kaikki koristeet jäävät ripustamatta, Viivi mietti.
• No hei, meillähän on kaikki valmiina, Saara huomautti.
• Pallot puhallettu ja serpentiinit ulkona paketeista. Äkkiäkös nämä saadaan levitettyä, hän hymyili.

Saara sulki silmänsä, keskittyi – ja alkoi mielikuvitella. Saaran ripset alkoivat kasvaa. Ne venyivät pituutta ja leveyttä, kunnes muistuttivat enemmän kahta viuhkaa kuin silmäripsiä. Hän alkoi räpyttää. Ilmapallot alkoivat poukkoilla ja lentää… Ensin nurkkiin, sitten seiniä pitkin ylös, aina kattoon saakka. Pian ilma oli sakeanaan punaisia, keltaisia, vihreitä ja sinisiä ilmapalloja.

• Nopeasti, napatkaa serpentiinit! Viivi hätyytti muita.

Kaikki poimivat maasta serpentiinirullia käsiinsä. He irrottivat rullista kiekon kerrallaan ja nostivat sen ilmaan. Tuuli puhalsi kiekon läpi, purkaen sen värikkääksi kiehkuraksi ja vieden mukanaan. Rivissä purkautuvat serpentiinit olivat kuin paperisia ilotulitteita!

Serpentiinien alkaessa loppua, osa lapsista kiipeili asettelemaan huiskia ja hyrriä puolapuihin ja muihin sopiviin rakoihin.

Mitä pidempään tuuli pyöritti palloja ja serpentiinejä ympäri salia, sitä enemmän ne alkoivat tarttua seinien rakoihin ja ulkonemiin, puolapuihin, vappuhyrriin, köysiin, lamppuihin, peilipalloon…kaikkialle.

Kun Saara lopulta lopetti räpyttämisen, olivat koristeet asettuneet juhlavasti ympäri salia. Koko tila oli lattiasta kattoon vapputunnelmassa.

Kun opettaja tuli boolimaljan kanssa takaisin, hän hämmästyi.

• Mitä ihmettä? Opettaja henkäisi yllättyneenä.
• Te ehditte kuitenkin?
• Jep, Saara myhäili.
• Saa tulla.